Helmikuu

Diettiä takana kuukausi. Paino ei ole pudonnut kuin muutaman hassun kilon ja silti nälkä vaivaa usein. Omaan silmään kirirstymistä on tapahtunut ihan kivasti, ja Alonakin oli sitä mieltä, että olen kaventunut.

Tämä on hyvä näin: ei ole mitään syytä, miksi pitäisi pudottaa kiloja tappotahtiin. Toisaalta en pane pahakseni, vaikka ohjelmaan lisättäisiin aerobista tai kaloreita pudotettaisiin. Kisadietit ovat erikseen, näin muuten on tärkeintä se, että perustyytyväisyys ja tekemisen ilo säilyvät.

Helmikuussa on käyty nuotioretkellä. Sikamakkara ei ole kuulunut ruokavalioon kymmeniin vuosiin, mutta kalkkunamakkaraa saattaa joskus maistella. Siinä on kohtuulliset kaloriarvot, jotka saa hätätapauksessa tungettua omiin makroihin.

Oikeasti asia on niin, että sinappi on ainoa hyvä syy syödä makkaraa.

Tänään yritän selviytyä yövuoronjälkeisestä uupumuksesta.  Tässä manifestoituu täysin se, miksi väsymys lihottaa. Kokoajan tekisi mieli jotain, ja iltaa kohden varmasti pahenee. Kyllä kunnon yöuni parhaita keinoja painonhallintaan.

Edellisen postauksen kysymykseen: Kyllä meillä lapsetkin saavat syödä kuivaa riisiä, kanaa ja parsakaalia jos haluavat. Yleensä pyrin tekemään samaa ruokaa kaikille, mutta eihän se aina onnistu. Toisaalta en tee omista syömisistäni mitenkään kauhean suurta numeroa, joten kyselyjä ei lapsilta ole oikeastaan edes tullut. Ne ovat jo aika tottuneita, että tuo aina välillä hössöttää jotakin.

Lapsiinkin on onneksi saanut juurrutettua jotakin. Teini-ikäinen ottaa usein iltapalaksi raejuustoa ja pienin on hulluna salaattiin ja kaurapuuroon. Joka aterialla lautaselta tulee löytyä jotain vihreää ja joka päivä syödään aamupala, kaksi lämmintä ateriaa, välipala ja iltapala. (Meidän perheessä on kolme lasta, joista kaksi isointa on mieheni ja pienin minun.)

Helmikuussa on puuhasteltu muutakin mukavaa kuin grillattu. Olen käynyt Tampereella treenamassa valmentajan kanssa ja harjoittelemassa poseerausta. Sain tiimiin ikioman fitnessiskonikin, mistä olen iloinen. Osallistuin myös seminaariin, jossa olivat puhumassa kaksi Suomen kovinta, nimittäin Kati Alander ja Anna Virmajoki. Se taisi olla tammikuun puolella. Siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.